Täällä taas!

Tammikuu 2014.

Muutama kuukausi tässä on mennyt etten ole blogia päivittänyt, mutta nyt tuli sellainen fiilis, että olisi kiva kaneista jotain kirjoittaa. Kaivoin pitkän tauon jälkeen Nikonin järkkärin esiin ja löysin kadonneen pikkukamerankin, joten uusia kuviakin saisi nyt otettua.

Muuten ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut kuin että Vinjalla on pariinkin otteeseen ilmennyt valeraskaus. Ihan ensimmäinen kerta oli kesällä ja se kesti paljon kauemmin kuin tämä toinen kerta. Toisen kerran se valeraskaili tässä ihan lähiaikoina, ehkä pari viikkoa sitten. 

Vinjan pesänrakennus hommat.

Valeraskaus ei muuten oikeastaan häiritse, paitsi että Vinja sotkee ihan hirveästi kun se rakentaa heinistä/karvoista pesän jonnekin häkin ulkopuolelle. Ensimmäisellä kerralla se teki pesän mökkiin, jota pidin häkin ulkopuolella, alueella, jossa kanit saa juosta vapaana. Mökki oli ihan täynnä heinää ja Totosta kynittyä karvaa... Toisella kerralla se teki pesän maton alle. :D Ehkä viikko sitten siivosin kaiken sen heinän pois ja tällä kertaa sotku oli vähän isompi kuin ensimmäisellä kerralla. Vinja ei koskaan ole ollut mitenkään agressiivinen jos sen tekemän pesän lähelle on mennyt tai alkanut siivoamaan sitä, eikä sen käytös muutenkaan ole muuttunut, paitsi juuri sen osalta, että se rakentaa sitä pesää. Mutta nyt saadaan toivottavasti ainakin hetki olla ilman valeraskautta. Jos niitä alkaa nyt tulemaan kovin usein niin pitää kysellä eläinlääkäristä mitä tehdä.

Tammikuu 2014.

Uusi koti

Lupailin toteuttaa "lähiaikoina" kanihuoneen perusteellisemman esittelyn, mutta sitä saadaan odottaa vielä hetki. Neljä viikkoa sitten alkaneiden töiden takia väsymyskäyrä on ajoittain noussut huippuunsa ja huonoimpina päivinä kaneja on käyty vain nopeasti moikkaamassa, vaihettu vesi, annettu pellettejä ja lisätty tarvittaessa heinää. Nyt kun on ollut jo hetki aikaa tottua uuteen työhön niin ehkä sitä tulevina viikkoina saa vähän enemmän kotona aikaiseksi, saa nähdä.

Totolla on pahin karvanlähtö ikinä...

Meidän lattian ja listojen suojausidea on toiminut yhtä poikkeusta lukuunottamatta loistavasti. Lattia suojattiin k-raudasta ostetulla kuramatolla (ei liu'u eikä kanit jaksa liikuttaa sitä) ja paljaaksi jääneet kohdat peitettiin erilaisilla matoilla mitä sattui löytymään. Jalkalistat suojattiin puulaudoilla, jotka teipattiin seinään kiinni. Hyvin on tämä systeemi toiminut siihen asti kunnes Vinja keksi alkaa tuhota yhtä räsymatoista. Onneksi tuhoamisvimman sai estettyä aika hyvin erilaisilla virityksillä. 

Yhtenä päivänä alettiin siirtämään häkkiä vähän irti seinästä ja suojaamaan teipillä sen takana olevaa pistorasiaa, jonne lenteli ikävästi heinää joka kerta kun sitä lisäsin. Kanit olivat innoissaan operaatiossa mukana ja ajattelin jo silloin että oli virhe pitää niitä vapaana sen aikaa. Nimittäin siitä lähtien Vinjalla on ollut pakkomielle päästä millä tahansa keinolla häkin taakse ja se on tuhonnut häkin alla olevan maton tietyistä kohdista ihan kokonaan. Maton kohtalo ei niinkään haittaa, mutta jos se lattiaa alkaa raapimaan niin sitten on pahempi juttu. Ja siis ennen tätä häkin siirtelyoperaatiota kummallakaan kanilla ei ollut mitään tarvetta päästä sinne taakse... Maton tuhoamista on vähän helpottanut erilaiset esteet siinä edessä, mutta saa nähdä kauan menee ennen kuin Vinja niistä huolimatta jatkaa tuhoamista.

---

Koska alotin kirjoittelun yli viikko sitten niin ylhäällä lukee osittain vähän vanhentunutta tietoa. Elikkäs kuvailin tossa yks päivä vähän kanihuonetta ja pistän pikkuesittelykuvapläjäyksen tähän samaan syssyyn!

Muutto!

Tosiaan muutettiin tossa reilu viikko sitten ja kanit muutti mukanani uuteen kotiin. :) Täällä niillä on enemmän tilaa ja kokonainen huone on kanien valtakuntaa! Molemmat puput näyttää viihtyvän hyvin eikä mitään muuttostressiä kummallakaan ilmennyt. Toisaalta kanit on jonkin verran reissanneet kämpästä toiseen, joten eiköhän ne ole oppineet aika nopeasti sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Tällä kertaa muuttaminen kuitenkin hetkeksi unohdetaan ja kanit saa elellä ihan rauhassa omassa kodissaan. :)

Kanihuoneen lattia piti suojata matoilla, jottei se mene pilalle sillä välin kun kanit täällä asustaa. Olikin vähän hommaa löytää sopiva matto (materiaali ja pituus), mutta onneksi löytyi. Mitatkin osui juuri oikeaan vaikkei omisteta mittanauhaa. :D

Ollaan vähän koitettu värkätä jotain tasoja tms tuonne huoneeseen, jotta kaneilla olisi enemmän tekemistä. Pitää vielä kehitellä sinne jotain. Molemmat juoksee heti vastaan kun niitä menee katsomaan ja aina kun avaan kaapinoven niin sekunnin päästä puput löytää alahyllyltä. :D

Tässä tälläinen pikakertomus muutosta, mutta voisi väsätä paremman esittelyn uudesta huoneesta toisella kertaa. Tämmöisissä merkeissä pupujen kesä on kuitenkin alkanut. :)

Aikaistettu kotiinpaluu

Kuten otsikostakin huomaa, kanit saapuivat melkein kuukauden kylässä olon jälkeen vihdoin kotiin, hieman etuajassa suunnitellusta tosin. Meillä on tulossa ylppärijuhlat lauantaina ja aluksi oli tarkoitus pitää kanit erossa juhlahäslingistä, mutta niihin oltiin jo niin kypsiä hoitopäässä, joten oli parempi tuoda ne kotiin. :D Ei haittaa kyllä yhtään!

<3

Vinjaa olen tässä pari päivää seuraillut eikä se ole kertaakaan aivastellut tai muuten käyttäytynyt oudosti. Se on riehunut normaaliin tapaan minkä kerkiää, joten näillä näkymin luovutaan lääkärissä käymisestä. Katsotaan jos tilanne muuttuu.

Kaneille on tulossa vähän muutoksia elämään kun olen tämän viikon aikana muuttamassa! Kanit tulee tietysti mukaan eikä jää tänne kotikotiin. Niille on uudessa kämpässä ihan oma huone ja tilava sellainen. :) Viedään kamoja vähän porrastetusti uuteen kämppään, mutta sunnuntaina olisi tarkoitus sitten siirtyä lopullisesti sinne asumaan ja kanit lähtee silloin sitten mukaan matkaan.

Kanit auttoi pakkaamisessa syömällä pahvilaatikot. :)

Pikakuulumiset

Vinjan aivastelu on mietityttänyt jo jonkin aikaa ja tänään päätettiin siskon kanssa, että on parempi viedä Vinja eläinlääkäriin näytille. Kanit on siis edelleen hoidossa, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja ne palaakin vähän sovittua aiemmin kotiin. Varaan ajan lääkäriin heti kun tiedän vain milloin Vinja on kotona.

Vinjan kanssa ei ollakaan ikinä käyty lääkärissä, tosi terve kani on ollut. Ainoa kerta milloin olen kaneja lääkäriin vienyt oli silloin kun Toto leikattiin eli vähällä ollaan selvitty. Toivotaan parasta, että Vinjan aivastelu loppuu pian!

Kanit esittelyssä 2

Nyt on siis esittelyvuorossa toinen kanini Toto.

Toto, virallisemmin Coredem, kotiutui 25.6.2012. Piti ihan käydä tarkistamassa, että olihan se tosiaan 2012 eikä 2013 kun hankin Toton, mutta tietysti se oli 2012 kun Totohan on jo 2-vuotias. En tiedä mikä muistinmenetys mulle tuli. Tosiaan, ei mennyt kuin 4 kk Vinjan hankinnasta kun vähän yllättäen kotiin saapui vielä toinen kani.

Toto on sellainen fiksu kani, joka jaksaa touhuta esim. häkin katosta roikkuvan tuoreruokapallon tai puisen puupalan (jonka sisällä on syötävää) parissa pitkiäkin aikoja. Se jaksaa käyttää aivojaan, eikä heti luovuta jos syötävää ei olekaan ihan helposti saatavilla. Toton touhuja on siis kiva katsella. :)

Totolla ei ole koskaan ollut kovin suurta tuhoamisviettiä ja yleisesti se on aina ollut se `kiltimpi kani´. Sen takia kun lakanoissa on reikä tms. syyttävä sormi osoittaa jostain syystä automaattisesti Vinjaan, vaikka aivan varmasti Toto on joskus ollut yhtä paljon asialla tai toiminut apurina. Totolla on kuitenkin omat lemppari järsimiskohteet: matot ja kylppärin ihana paksu puukynnys. Täysin viaton sekään ei siis ole.

Kuvailisin Totoa pääsääntöisesti hyvin kiltiksi kaniksi. Sen saa helpommin syliin kuin Vinjan vaikka ei Totokaan kovin pitkään jaksa sylissä kökkiä. Toisaalta, se ei kaipaa huomiota ihan niin paljon kuin Vinja eli sanoisin sitä vähän itsenäisemmäksi kaniksi. Välillä on kuitenkin kädet täynnä silitettäviä kaneja kun molemmat lösähtää samaa aikaa maahan makaamaan ja odottaa silityksiä. Vaikka nyt sanonkin, että Toto on pääsääntöisesti hyvin kiltti, sillä oli pienempänä (alle vuoden ikäisenä) kausi jolloin se oli kova puolustamaan häkkiä ja pari kertaa sain hampaista. Kerran se puri kunnon haavan peukalon kynnen alle. Onneksi nämä ajat on kuitenkin visusti takanapäin ja Toto on hyvin lepsu vaikka tunkisi kädet ja jalat samaa aikaa sen kanssa häkkiin.

Toto, kuten Vinjakin on hankittu kasvattajalta, molemmat samalta. Kasvattajan blogiin pääsee tästä. Sinne vain pistämään poikaskyselyitä jos kania harkitset. ;)

Toton kanssa en ole koskaan edes yrittänyt harrastaa mitään vaikka se olisi varmasti oikein mukava kaveri harrastuksiin. Oma saamattomuus ja laiskuus on siis ollut esteenä.

Tässä on nyt sitten vähän enemmän tietoa Totosta. :) Esittelyt loppuivat valitettavasti lyhyeen kun on vain kaksi kania. 

Kanit esittelyssä

En ole varmaan koskaan esitellyt blogissa kaneja sen tarkemmin, joten nyt ajattelin sen tehdä. Aloitetaan ensimmäisestä kanistani eli Vinjasta.

Actinia eli tutummin Vinja kotiutui 27.2.2012 eli vähän päälle kaksi vuotta sitten. Vinja on aika itsepäinen kani, mutta halutessaan se osaa olla aivan ihana silittelypupu. Silittelypupu kuvaa sitä paremmin kuin sylipupu, sillä Vinja ei oikeastaan koskaan ole juurikaan viihtynyt sylissä. Sen sijaan silittelystä se selvästi pitää, ja jaksaa pysyä pitkiäkin aikoja paikoillaan silitettävänä. 

Vinja vielä silloin kun korvat sojotti enemmän sivuille kuin alaspäin. :D

Vinja sai aikoinaan lempinimen `lentsikkakorva´ sillä sen korvien asento muistutti erehdyttävästi lentokoneen siipiä. Sille on monet kerrat naureskeltu, että tuossako muka luppakorva, raukka parka. :( Menetin jossain vaiheessa toivon siitä, että korvat koskaan laskeutuu luppamaisesti alas, mutta kyllä ne nykyään osottaa ihan kiitettävästi kohti lattiaa. 

c. Anni // Vinja 8 vk.

Vinja on hyvin utelias ja yleisesti ottaen tosi rohkea kani, se ei turhista hötkyile. Huomiota se kaipaa myös aika paljon. Uteliaana kanina sen löytää aina sillon tällön sieltä, minne sillä ei olisi asiaa. Hampaansa se on upottanut mm. lakanoihin, mattoihin, vaatteisiin ja kuulokkeisiin. Jokin aika sitten löysin tietokoneen hiiren johdon palasina sängyltä. :) Toisaalta, oma vika kun jätän tavarat kanin armoille vaikka hyvin tiedän että ne saattaa olla entisiä alta aikayksikön.

Vinja on käynyt kerran näyttelyissä, Kotkassa 19.5.2012. Pisteitä se sai 91/100 eli jonkin verran jäi vielä parannettavaa. En ole koskaan ollut mikään innokas näyttelyissä kävijä, mutta joskus olisi kiva viedä kanit ihan mielenkiinnosta jonnekin. Esteitä ei olla myöskään oikeastaan koskaan harrastettu vaikka innostusta ehkä olisikin ollut. Yritykset on aina olleet sellaisia, että Vinja kökkii esteen edessä, kiertää sen tai sujahtaa ali.

c. Anni // Vinja 17 vrk.

Siinä vähän perusteellisempaa tekstiä Vinjasta. Ensi kerralla sitten vuorossa Toto. :)