Vinja pääsi pääsiäisloman vikana päivänä ensimmäistä kertaa (ainakin kotona) takapihalle ulkoilemaan. Ja tykkäsi kovasti! Alakerrassa odottavan koiran takia kannoin Vinjan kuljetusboksissa pihalle ja siellä se sitten pääsi valjaissa juoksemaan. Hetken ajan Vinja liikkui vähän varovaisesti ja ihmetteli missä on, mutta melko nopeasti siitä tuli taas oma rohkea ja utelias itsensä ja uusia paikkoja piti päästä tutkimaan. Pensaan alla mullan seassa oli ihan parasta olla.
Tuolloin takapihalla oli vielä hieman lunta jäljellä, mutta enää sitä ei ole ollenkaan. Jes! Mutta sitten taas kuvien ihana auringonpaiste ja lämmin ilma on kadonnut jonnekin. Tänään on vain satanut koko päivän ja taivas on ihan harmaa. :p Jos huomenna on hyvä ilma niin voitaisiin mennä Vinjan kanssa uudelleen vähän ulkoilemaan. (:
Yritettiin myös vähän totuttaa koiraamme Vinjaan, mutta ihan vielä ei siinä onnistuttu. Olisi nimittäin paljon helpompaa jos koira olisi tottunut kaniin. Olin Vinjan kanssa takapihalla ja siskoni raotti pihan ovea, jotta Mauski (koiramme siis jos joku ei vielä tiedä) näki Vinjan. Mauski oli sekä valjaisiin että pantaan puettu ihan varmuuden vuoksi. Heti kun ovi avattiin ja Mauski näki Vinjan niin alkoi hirveä räyhääminen... Sitä kesti niin kauan kunnes ovi suljettiin. Voisi kuvitella, että Vinja meni moisesta metelöinnistä ihan paniikkiin, mutta ei todellakaan! Koko aikana Vinja tuskin edes huomasi, että koira haukkuu sille melko ärhäkkäästi. :D Joten ainakin Vinjan osalta totuttaminen on helppoa.
Yritettiin vielä toistamiseen totuttamista, mutta Mauski ei vielä sopeutunut takapihalla loikkivaan kaniin. Tokalla kerralla se kuitenkin haukkui vähemmän raivoissaan, joten kai se siitä vielä tottuu.
 |
| Namia :3 |
 |
| Riehumista :D |
Vielä pari kuvaa, joista huomaa, että Vinjuli on selvä luppakorva (: Tai sitten ei...
