Joulukuun juttuja

Täällä ollaan taas! Yritän viimeiseen asti välttää tuota aloitusta ja sitä, ettei noin edes tarvitsisi sanoa, mutta nyt ei mahda mitään. :D Viimeksi tänne olen kirjoitellut lokakuun ensimmäisenä päivänä (huhhu, onhan siitä jo vähän aikaa...) ja vaikka asiaakin olisi tässä välissä ollut, niin jotenkin kuulumisten kertominen on aina vain jäänyt. Muutamia tekstejä olen tässä välissä jopa aloitellut, mutta en ole sitten koskaan saanut niitä julkaistua ja monen viikon/kuukauden jälkeen tuntuu typerältä jatkaa jonkun vanhan jutun kirjoittamista. Nojoo, eteenpäin... :D

Kaneille kuuluu pääosin hyvää. Juuri tuolloin lokakuun alussa jouduin käymään Vinjan kanssa lääkärissä kun sillä oli taas ongelmia syömisen kanssa. Siitä mm. piti kirjoittaa silloin aikoinaan, mutta en nyt sitten kirjoittanut. Voisin kuitenkin pienen pätkän vanhasta julkaisemattomasta tekstistä kopioida tähän:

Vinja kärsi jälleen syömättömyydestä, joten päätin viedä sen taas tutkittavaksi. Lääkärissä ei oikeastaan mitään uutta selvinnyt, saimme vain mukaan kolme annosta suolen toimintaa edistävää nestettä, jotka sitten annoin Vinjalle sinä iltana, seuraavana aamuna ja viimeisen päivällä töiden jälkeen. Lääke näytti ainakin jossain määrin tepsivän, sillä sen jälkeen syömättömyyttä ei ole esiintynyt ollenkaan. (Vinja siis söi jo silloin kun vein sen lääkäriin tutkittavaksi, mutta koska tuollaisia tapauksia, joissa se lopettaa hetkellisesti syömisen ja sitten taas on ihan normaali, on ollut viime aikoina melko usein, halusin viedä sen joka tapauksessa tutkittavaksi).

Syömisen kanssa ei kuitenkaan ole tuon jälkeen ollut enää ongelmia ja toivottavasti niitä ei enää tulekaan!

 

Meillä on ollut myös pienenä projektina opettaa kanit syömään sylissä. Tämä oikeastaan vain sen takia kun saimme koulussa (opiskelen eläintenhoitajaksi) tehtäväksi kouluttaa jokin asia omalle lemmikille. :D Tehtävä oli enemmän vain itselle harjoitukseksi kun sitä kouluttamista on hieman vaikea pelkästään lukemalla opetella. Selitettynä kaikki vaiheet tuntuvat helpoilta ja yksinkertaisilta, mutta sitten kun alkaa käytännössä treenaamaan, niin huomaa, ettei yksinkertaisen kuuloinen asia välttämättä aina ole niin helppoa toteuttaa.

Kuvista ei nyt hirveän hyvin näe, mutta Toton kohdalla on tapahtunut kyllä kehitystä. Silloin kun tehtävän aloitin (noin pari viikkoa sitten ja ihan joka päivä ei kyllä olla treenattu), se otti kyllä herkun minkä sille antoi, mutta ei jäänyt syliin syömään vaan loikkasi viereen. Vinja on aina ollut enemmän ihmisten perään, joten se söi lähes heti sylissä möllöttäen. :D Mutta hyvin pian Totokin rohkaistui ja nykyään molemmat oikein tunkee syliin. <3

Kokeilin siirtää heinät pois häkistä tuollaiseen koriin. Idea oli ajatuksena parempi, mutta kyllä tuo menee. :D Ainoa ongelma on siis hirveä sotku, jonka kanit saa aikaan kun ne repii puolet korin sisällöstä matolle, mutta kun heinät on häkin ulkopuolella niin kanit ei pissaa/kakkaa niiden päälle. Tällä siis mennään ainakin toistaiseksi!

Kohta onkin jo joulu, mutta ihan vielä en paljasta kanien joululahjaa ;D

Aamupala

Kanien viime sunnuntain aamupala. :)

Viime sunnuntaina tuli hieman kuvattua aamulla samalla kun annoin kaneille tuoretta, salaattia, kurkkua ja tomaattia, kun jääkaapissa sattui olemaan. En ole aiemmin, kuin vasta viime päivinä, hirveästi antanut kaneille tomaattia kun jostain syystä pitkään luulin, ettei se sovi kaneille. En tiedä mistä olen tuon saanut päähäni. Joka tapauksessa meillä se ainakin maistuu hyvin. :)

Vinja on ahkerasti jatkanut karkailua, mutta Toto lopetti sen jälkeen kun aita siirrettiin takaisin omalle paikalleen häkin viereen. Vinja siis oppi hyppäämään aidan yli (n. 50-60 cm korkea), jota se ei ole ikinä ennen tehnyt. :D Seuraavaksi pitäisi siis korottaa aitaa, jotta Vinjakin saataisiin pysymään kanihuoneen oikealla puolella. 

Tällä hetkellä on pakko pitää ovea koko ajan kiinni, koska Vinja ei tosiaan muuten pysy yhtään kanihuoneessa sisällä, vaan juoksentelee pitkin yläkertaa. Kun ovi on kiinni, se ei pääse kuin häkin ja oven väliin jäävään pieneen tilaan (vähän kuin eteinen).  

Huono puoli tuossa oven kiinni pitämisessä on se, että huoneeseen tulee hirveän tunkkainen ilma. Varsinkin jos on sen verran viileä päivä, että ikunaa ei viitsi koko päiväksi jättää auki. Pitää siis joku aitasysteemi keksiä. 

Viimeksi kerroin, että häkin pohjalta lähti puru kokonaan pois, mutta kuten kuvistakin huomaa, puru on tullut takaisin. :D Kanit ei ihan täysin osaa vessaa käyttää ja jostain syystä ne lopetti myös vessaan pissaamisen, vaikka aluksi pissat meni pelkästään vessaan. Häkki siis aika ikävästi ajoittain lillui kanin pissassa (tietysti kun ei ollut mitään, mikä sitä imisi), joten päätin heittää purut takaisin häkkiin. Tämä pieni tauko ilman purua oli kuitenkin ihan hyvä kokeilu, sillä nyt mietin uudelleen uskallanko sitä mattoa hankkia, sillä luultavasti matonkin kanssa pissat menee vähän minne sattuu. Onneksi meillä kanit on kuitenkin sen verran siistejä, että kaikki pissa tehdään kyllä häkkiin, mutta jos häkissä pitää erillistä wc-koppaa, niin sinne niitä ei tehdä. :D

Ne tuoreemmat kuulumiset

 Tähän alkuun pitkästä pitkästä aikaa video kaneista. :D Kuvasin videon viime lauantaina kun annoin kaneille aamupalaksi vähän omenaa ja kurkkua. Ne on aina niin hauskan näköisiä kun tarjoan tuoreen tuosta pallosta. :') (ja laatu on näköjään ihan sairaan huono, mutta kai tuosta kanin erottaa. :D)

 

Tosiaan viimeksi kerroin pelkästään kesäkuulumiset, jotka oli jäänyt kertomatta, joten tällä kertaa päästään jo niihin viimeisimpiin tapahtumiin. Alkavan syksyn aikana on mm. tapahtunut seuraavaa: kanit kerkes tossa jo karata omasta huoneestaan, Vinjalla oli luultavasti alkava suolitukos ja se lopetti syömisen, pesin häkin perusteellisesti ja purualustan on tarkoitus vaihtua mattoon. 

Aloitetaan nyt vaikkapa Vinjan suolitukoksesta. En muista tarkalleen enää päivää (tai oikeastaan se oli ilta kun asian huomasin), jolloin Vinjan käytös oli selvästi poikkeavaa, mutta arviolta 1-2 viikkoa siitä on nyt kulunut. Vinja kyhjötti sen näköisenä, että sillä on epämukava olla, ei reagoinut oikein mihinkään tai tullut vastaan kun tulin huoneeseen (normaalisti tulee aina ja vauhdilla), joten siitä näki heti, että kaikki ei ole kunnossa. Ruokaa se ei suostunut syömään, joten aloin heti epäillä, että sillä on sama vaiva kuin viime toukokuussa, jolloin kävimme lääkärissäkin. Silloinhan lääkäri juurikin epäili suolitukosta, joten koska Vinjan käytös oli ihan samanlaista kuin silloinkin, epäilin jälleen suolitukosta.

Viime kerrasta oppineena tiesin, että tärkeintä on saada kani vain syömään. Piti siis pakkosyöttää ja sitä varten keitin silloin illalla löysää vellimäistä puuroa. Muoviruiskulla puuron sai melko hyvin syötettyä ja jätin lopun puuron ruokakippoon jos Vinja innostuisi vaikka yön aikana syömään itse. Aamulla kun menin kaneja katsomaan niin Vinjalla näytti olevan kaikki hyvin ja puurokin oli hävinnyt kokonaan kiposta. Tosin Toto saattoi tietysti myös olla asialla... :D Mutta onneksi tällä kertaa tuo syömättömyys oli vain ohimenevää ja Vinja saatiin nopeasti taas uudelleen syömään. 

Kanit myös onnistui tuossa toissa viikonloppuna karkaamaan omasta aidatusta huoneestaan. En ollut vielä sinä päivänä käynyt hoitamassa kaneja, kun kuulin yläkerrasta ihan sellaista ääntä kuin kanin kynnet osuisi lattiaan. Kanihuoneessa tämä ääni ei ole mahdollinen, sillä lattia on siellä kokonaan peitetty matoilla. Kävin katsomassa mistä ääni kuului ja siellähän se Toto juoksenteli vapaana eri huoneessa kuin missä kanien kuuluisi olla. :D Vein sitten Toton takaisin kanihuoneeseen ja aloin siinä tekemään päivittäisiä hoitotoimenpiteitä kun yhtäkkiä Vinja paljasti pakoreitin ja livahti aitauksen toiselle puolelle. Luulin nimittäin aluksi, että Toto oli hypännyt häkin päälle ja sitä kautta toiselle puolelle, mutta Vinja osoitti luuloni vääräksi.

Todellisuudessa kanit olivat päässeet aitauksen toiselle puolelle häkin ja häkkiä vasten nojaavan puulevyn välistä. Siihen väliin oli muodostunut sellainen mukava kaninmentävä tunneli. :D Kävin noukkimassa Vinjan takaisin kanihuoneeseen ja sen jälkeen aloin hieman fiksaamaan noita aitojen kiinnityksiä. Se puulevy tosiaan oli siinä häkkiä vasten juurikin sitä varten, ettei siihen kohtaan jäisi mitään rakoa, josta kanit mahtuisi karkuun.

Kanien pakoreitti.

 Sain kuitenkin korjattua tuon puulevyn takaisin oikeaan asentoon, joten ainakin toistaiseksi kanit ovat pysyneet omalla puolellaan. :'D

Pari päivää ennen tuota karkaamista pesin häkin ihan perusteellisesti. En yleensä raahaa sitä kylpyhuoneeseen asti, koska häkki on niin iso, mutta tällä kertaa tein kuitenkin niin. Samalla luovuin kokonaan purusta häkin pohjamateriaalina ja kunhan ehdin, käyn ostamassa tilalle maton. Kanit ei kuitenkaan hirveästi häkissä aikaa vietä, joten maton hankinta voi kyllä hetken odottaa.

Siivouksen aikana tuon heinätelineenä toimivan "kotelon" kiinnitys rautalangat katosi johonkin, joten luovuin siitä hetkeksi ja käytin kaneilla ihan perus eläinkaupassa myytäviä telineitä. Ne on ainakin omilla kaneillani melko surkeita, sillä menee sekunti ja häkki näyttää tältä:

Kanit siis tiputtaa nuo pelkillä hakasilla olevat telineet alas ja siinä sitten kaikki heinä talloutuu ja kanit pissii ja papanoi siihen päälle (eikä enää sen jälkeen syö sitä heinää), joten hirveetä heinäntuhlausta... Tuo on oikeasti ihan sairaan raivostuttavaa. :D Noita telineitä on oikeesti kolme ja tuollakin hetkellä enää yksi on omalla paikallaan ja sekin tyhjä.

Meillä nuo telineet toimii oikeastaan vain silloin jos ne kiinnittää häkin ulkopuolelle, mutta silloin taas kaikki "heinäsotku" tippuu loogisesti häkin ulkopuolelle ja sen jälkeen sitä heinää onkin kaikkialla. Tällä hetkellä yksi tuollainen on kuitenkin siinä ulkopuolella.

Tässä nyt kuitenkin uusi kiinnityssysteemi. Saa nähdä onko joku päivä nuo narut syöty ja "kotelo" häkinpohjalla lojumassa. :D Ainakin tähän asti narut on saaneet olla rauhassa!

Vähän sitä sun tätä

Heinäkuun (ja elokuun myös, sillä kirjotin tämän elokuussa valmiiksi, mutta julkaiseminen vähän jäi. Elikkä tällä kertaa mennään jonkin verran kuulumisissa taaksepäin kun nyt kuitenkin on jo syyskuu.) kuulumiset jäi kokonaan kertomatta, mutta yritetääs taas hieman aktivoitua tässä hommassa. Kesäkuun vikalla viikolla lähdettiin reissuun ja heti sen jälkeen palasin takaisin töihin, joten ylimääräistä aikaa ei ihan hirveästi ole ollut. Mutta sitten itse asiaan!

Kuvia tulee nyt aika sekalaisessa järjestyksessä ja monelta eri päivältä. Yllä oleva kuva on otettu kesäkuussa. Toto makaa tosi usein tuossa yöpöydän välitasolla, mutta tolla kertaa oli hauska kun Vinjakin sattui kököttämään siinä vieressä. :D

Herkkuhetki. :D

 Tänä kesänä kanit on saanut maistaa ensimmäistä kertaa tuoretta mustikkaa/mansikkaa, mikä on mielestäni hieman järkyttävää. Vasta nyt! Kuivattuna ainakin joissain herkkutikuissa mansikkaa ja muistaakseni myös mustikkaa kanit on ennenkin syöneet, mutta ei ikinä ennen tätä kesää tuoreena. Onneksi se asia korjaantui nyt ja molemmat marjat oli kyllä suurta herkkua! :)

Mustikkaa tutkittiin aluksi hyvin epäileväisenä, mutta toisella kerralla molemmat kanit tunki päänsä purkin sisään ja söi minkä kerkes. :D

Tällä viikolla on ollut todella lämmin ja hyviä säitä, joten kanihuoneessa on ollut ajoittain melko kuuma, vaikka yhtä ikkunaa olen pitänyt nyt suurin piirtein pari viikkoa 24/7 auki. Kyseinen ikkuna aukeaa ylöspäin ja hyvin vähän, joten kaneilla ei ole mahdollisuutta tippua siitä ulos tms. Tällä tavoin siis --> kuva. Etsin googlesta havainnollistavan kuvan selvyyden vuoksi. :D Tuollainen ikkuna on tosi kävetä kanihuoneessa kun siitä ei sada vettä sisään, kaneilla ei ole vaaraa pudota ja sen avulla ilma vaihtuu edes hieman. Kovilla helteillä se ei kuitenkaan ole kovin tehokas ja nyt olen aina ajoittain avannut huoneen toisen isomman ikkunan myös, mutta sitä en uskalla esimerkiksi yöksi jättää auki.

Totolla on ollut koko kesän ihan järkyttävä karvanlähtö, oikeasti siitä on lähtenyt karvaa niin paljon, että ihmettelen miten sillä vielä on yhtään jäljellä. Ja kun joskus aikaisemmin olen sanonut samaa, niin tämä kesä vie kyllä voiton kaikista edellisistä karvanlähdöistä. Välillä olen miettinyt, että loppuuko se koskaan? Eilen kuitenkin havaihdun siihen, että Toto näyttää ensimmäistä kertaa tänä kesänä siistiltä ja karva laskeutuu kauniisti, ihanaa! :D Taidetaan siis olla voiton puolella. Jännää tässä on kuitenkin se, että Vinjalla on koko kesän ollut ihan siisti turkki ja hyvin vähäinen karvanlähtö.

Esim. tuosta kuvasta, jossa Vinja syö mansikkaa (viimeinen mansikkakuva) voi ehkä havaita taustalla Toton karvanlähdön eli nuo sojottavat tupsut. :D Noita tupsuja vetämällä paikalle ilmestyy aina uusi tupsu ja loppua ei näy, loputon loru... Välillä olen ottanut Toton syliin ja harjalla irrottanut irtokarvaa ja muutaman vedon jälkeen harja on ihan tukossa. Ihan kuin olisi harjannut paksuturkkista koiraa. :D Parasta on tietenkin se, että Toto inhoaa kun vetelen noita tupsuja siltä, eikä se oikein harjaamisestakaan välitä. Joten hirveän kauaa kerrallaan en voi sen turkkia operoida.

Banaani on yksi kanien ehdoton lempiherkku.

Tässä on nyt vähän tällein jälkikäteen kerrottuna kesän/loppukesän kuulumiset. Ens kerralla tuoreempiin kuulumisiin! 

Kesäkesäkesä

Yli viikko sitten lauantaina oltiin ensimmäistä kertaa kanien kanssa tänä kesänä ulkona. Vinja oli aluksi hyvin jännittynyt, eikä meinannut uskaltaa tulla kantoboksista ollenkaan ulos. Vasta kun boksin nosti nurmikolle, Vinja uskalsi tulla sieltä kokonaan ulos ja hetken päästä jopa loikkia hieman pidemmälle boksista!

 Toto oli huomattavasti rohkeampi heti aluksi, vaikka sekin jossain kohtaa alkoi jumittamaan vain boksin sisällä. Sitten kun siitä vaiheesta päästiin yli, niin loikittiin taas ympäri pihaa ja välillä tultiin boksiin turvaan. :D Kanit on vaan kerran aikaisemmin kyseisellä pihalla olleet ulkona, eikä paikka ole oikein tuttu, joten sen takia ne varmaan jännittää tota ulkoilua aluksi melko paljon, varsinkin Vinja. Siitä kuitenkin huomasi, miten se rentoutu kun sen vain antoi rauhassa totutella paikkaan, joten uskon, että ensi kerralla uskalletaan jo hieman nopeammin tulla sieltä boksista ulos. :)

Vinjan asennosta huomaa, että se on hyvin varuillaan.

Sää oli tuolloin mitä ihanin. Oli tarkoitus julkaista nämä kuvat jo nopeasti ulkoilun jälkeen, mutta näköjään yli viikko on jo siitäkin vierähtänyt... Kuten kuvista näkee, Totolla ei olekaan niitä uusia Vänttisen valjaita päällä, mistä niin kovasti puhuin viimeksi. Tosiaan, ennen ulkoilua sovitin valjaita uudestaan ja tällä kertaa huomasin, että niitä ei saakaan tarpeeksi kireälle. Olin jotenkin onnistunut mittaamaan Toton ihan pieleen... En tiedä enää itsekään mitä oikein säädän näiden valjaiden kanssa. :D En sitten siinä hässäkässä alkanut sen enempää miettimään onko ne valjaat nyt hyvät vai ei, vaan laitoin Totolle suoraan vanhat valjaat.

Myöhemmin testasin niitä valjaita sitten uudelleen ja kappas, enää ne ei tuntuneetkaan niin isoilta... Kaulan ympärys on mielestäni juuri sopivan pituinen eli ongelma on rintaremmin pituudessa. Xs-koossa kaulan ympärys olisi 2 cm lyhyempi ja se tuntuu jo liian lyhyeltä, mutta rintaremmiä saisi kireämmälle. Sen takia olen vähän kahden vaiheilla palautanko ja vaihdanko valjaat pienempään kokoon. Näillä näkymin en sitä tule tekemään. Säätöä, säätöä...

Vähän huono kuva, mutta tässä siis valjaat uudelleen sovituksessa.

Muutama puhelinkuva vielä: