Samalla kun Vinja on aloittanut heinän syömisen kunnolla (Toto tietysti myös, mutta se on alusta alkaen syönyt enemmän heinää) Toton käytöksessä huomaa selvän eron. Tossa syksyllä jossain vaiheessa Toto aloitti häkin hullun puolustamisen ja ei ollut toivoakaan, että kädellä voisi mennä sinne mitään sörkkimään; aina oli hampaat ihossa kiinni. Muutamia kertoja se puri ihan kunnolla ja ehkä pienimuotoinen pelko, että se puree uudestaan iski.
Huomasin kuitenkin, että pureminen ilmeni vain häkin lähettyvillä ja juurikin siinä puolustustilassa. Ruoan annoin useimmiten lattialla ja heinän lisäsin siten, ettei Toto ollut häkissä. Kaikki tämä siis ennen kastraatiota ja kanien yhteenmuuttoa.
Nykyään Toto on huomattavasti rauhoittunut. Se ei ole samalla lailla hyökkäävä kuin oli jossain vaiheessa, häkin puolustaminen on jäänyt (enää se ei säntäile hulluna kun joku kulkee ohi) ja heinää voi huoletta lisätä vaikka Totokin olisi häkissä. Se on myös ihana sylivauva, joka pysyy kauemmin kuin kaksi sekuntia paikallaan (Toisin kuin Vinja...). Elikkä kanien yhteenmuutto toi paljon muutakin hyvää kuin sen, että nyt molemmilla on kaveri. :)
Kanien häkki on myös kokenut pieniä muutoksia tässä lähiaikoina ja tällä hetkellä se on mielestäni ihan viihtyisä, joskin ehkä hieman turhan ahdas. No, asia tulee sitten muuttumaan kun hommaan sen isomman häkin!
Ennen. |
Jälkeen. |
Ja sitten alussa mainitsemani heinän suurkulutus:
Päivällä. |
Seuraavana aamuna. |
Lopuksi vielä maininta siitä, että blogi täyttää tänään vuoden! Paljon olen kaneista vuoden aikana oppinut. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti