Ainakin omien kanieni kohdalla kuvaaminen tuppaa ajoittain olemaan hyvin haastavaa. Kanihuoneen aidan yli astuessa jaloissa on välittömästi kaksi sosiaalista ja huomionkipeää kania. Ne pyörii ja hyörii ympärillä ja kun istuu alas, lähemmäs kanien tasoa, kanit kiipeilee milloin mistäkin suunnasta syliin. Toisin sanoen ne on koko ajan liian lähellä. Lattialle on turha mennä makaamaan, jotta saisi oikealta tasolta kuvan, sillä silloin ehkä hieman kauemmas eksynyt kani 100% varmasti ryntää kohti. Kamera on liian hidas näissä tilanteissa.
Kameran hitaudesta päästään siihen, että kanit liikkuu "liikaa". Ne touhottaa joka suuntaan ja on tietysti aktiivisimmillaan silloin kun niitä tullaan kanihuoneeseen katsomaan. Kamera ei ehdi tarkentaan tai sitten tarkennus osuu väärään paikkaan. Onhan se toisaalta kiva, että kuvaamiseen tulee vähän haastetta. :D
Yksi haaste kanien kuvaamisessa on myös tausta. Ainakin omalla kohdalla se tuppaa olemaan aina ihan samanlainen kun kaneja ei hirveästi kuljetella paikasta toiseen... Olisi kiva harrastaa kanien kanssa, mutta olen itse niin pihalla kaikista harrastustoiminnoista ym. että en tiedä tulisiko siitä mitään. :D Suomen kaniyhdistykseenkin on pitänyt nyt jo melkeen kolme vuotta liittyä, ehkäpä alotan siitä!
Lähes poikkeuksetta parhaat kuvat saa kun menee ulos kuvaamaan. Viime pääsiäisenä kirjoitin tämän postauksen ja juuri tuon kissaepisodin takia nykyään pelkään kanien viemistä ulos. Varsinkin kun kesällä meidän pihalla näkyi niin paljon kissoja, ettei tullut mieleenkään viedä kaneja pihalle. Tämä nykyinen taloyhtiö tuntuu olevan vielä enemmän kissojen suosiossa. Se on sääli, sillä parasta on katsoa onnellisen näköisiä pupuja syömässä ruohoa. :)
Nyt olen kuitenkin alkanut uudelleen miettiä, että pakkasten lauhtuessa veisin kanit ihmettelemään lunta ja talvea. Kissoja ei ole ilmojen viilennyttyä näkynyt juurikaan, joten ehkä uskaltaudun pitkästä aikaa pupujen kanssa ulos. Ei tunnu reilulta pitää niitä pelkästään sisällä. :P
Ainoa keino, jolla kanit saa pidemmäksi ajaksi pysymään paikoillaan on harhauttaa niitä ruoalla. Yllä olevia kuvia löytyy kuitenkin miljoona koneelta...
Tämmöisiä ajatuksia pyöri tänään mielessä kun kuvasin kaneja. :D Pienistä vaikeuksista huolimatta oli kiva kuvata. Niistä tulee niin sosiaalisia kun menee itse lattialle mukaan pyörimään. Fiksusti myös imuroin kanihuoneen kuvien ottamisen JÄLKEEN. No nyt on ainakin siistiä!
Yksi haaste kanien kuvaamisessa on myös tausta. Ainakin omalla kohdalla se tuppaa olemaan aina ihan samanlainen kun kaneja ei hirveästi kuljetella paikasta toiseen... Olisi kiva harrastaa kanien kanssa, mutta olen itse niin pihalla kaikista harrastustoiminnoista ym. että en tiedä tulisiko siitä mitään. :D Suomen kaniyhdistykseenkin on pitänyt nyt jo melkeen kolme vuotta liittyä, ehkäpä alotan siitä!
Lähes poikkeuksetta parhaat kuvat saa kun menee ulos kuvaamaan. Viime pääsiäisenä kirjoitin tämän postauksen ja juuri tuon kissaepisodin takia nykyään pelkään kanien viemistä ulos. Varsinkin kun kesällä meidän pihalla näkyi niin paljon kissoja, ettei tullut mieleenkään viedä kaneja pihalle. Tämä nykyinen taloyhtiö tuntuu olevan vielä enemmän kissojen suosiossa. Se on sääli, sillä parasta on katsoa onnellisen näköisiä pupuja syömässä ruohoa. :)
Nyt olen kuitenkin alkanut uudelleen miettiä, että pakkasten lauhtuessa veisin kanit ihmettelemään lunta ja talvea. Kissoja ei ole ilmojen viilennyttyä näkynyt juurikaan, joten ehkä uskaltaudun pitkästä aikaa pupujen kanssa ulos. Ei tunnu reilulta pitää niitä pelkästään sisällä. :P
Ainoa keino, jolla kanit saa pidemmäksi ajaksi pysymään paikoillaan on harhauttaa niitä ruoalla. Yllä olevia kuvia löytyy kuitenkin miljoona koneelta...
Tämmöisiä ajatuksia pyöri tänään mielessä kun kuvasin kaneja. :D Pienistä vaikeuksista huolimatta oli kiva kuvata. Niistä tulee niin sosiaalisia kun menee itse lattialle mukaan pyörimään. Fiksusti myös imuroin kanihuoneen kuvien ottamisen JÄLKEEN. No nyt on ainakin siistiä!
